Saavuimme eilen Esseniin puoli neljän maissa. Essen on kaupunki, jota ei LP-matkaoppaassamme ole mainittu mutta paikka on kuitenkin viehättävä, vihreä ja näkemisen arvoinen. Eihän se lounarikaan kaikkea kata :D ja pienemmät paikat ovat useimmiten huomattavasti mielenkiintoisempia kohteita, kuin kyseisessä opuksessa mainitut suurkaupungit. Sen olemme tällä reissulla todenneet!

Päivä alkoi Amsterdamin juna-asemalta. Chekkauduimme ulos hostellista kymmenen maissa ja reippailimme juna-asemalle. Odottelimme junaamme siellä n. 2,5 h, koska rinkkojen kanssa ei jaksanut lähteä enää keskustaan pyörimään ja turvalockkerit olivat todella tyyriitä (lähes 10 euroa parin tunnin säilytyksestä tuntui kohtuuttomalta - käytimme rahan mieluummin matkaeväisiin). Amsterdam Centraalissa oli hauska piirre: vain 1.luokan matkustajille on kunnollinen odotuslounge pehmeine tuoleineen ja kahvikoneineen. Kakkosluokkalaiset ja muu matkustusväki sai odottaa kyytejään raiteiden rautapenkeillä. Kaikilla muilla asemilla, joissa olemme vierailleet ja joissa on ollut erilliset odotushallit, ovat tilat olleet kaikille avoimia.

Esseniin juna saapui hieman aikataulusta myöhässä. Hetken sekoilun jälkeen löysimme ystävämme Ingon aseman hulinasta. Ingo vei meidät kirjaston kautta kotiinsa hengähtämään. Hetken istuttuamme, suuntasimme nokan kohti kaunista ja suurta puistoaluetta Essenin sydämessä.

Puistossa lueskelimme kirjoja ja lehtiä, chillailimme, heitimme frisbeetä ja nautimme jäätelöstä kauniissa ja lämpöisessä ilta-auringossa. Rentoutumisen jälkeen teimme pienen kävelylenkin puistossa.

Puistoilun jälkeen palasimme kotiin, söimme ja otimme skypellä ja web-kameralla yhteyttä Suomeen. Hyvä ystävämme näkyi, kuului ja piti meille ruokaseuraa Ingon valmistama ruoka oli muuten viiden michelin-tähden arvoista gourmet-pinaatti-pasta-laatikkoa. Nam nam nam Nam.

Maistuvan päivällisen jälkeen maistui kuuma suihku ja kunnon yöunet. Tänään edessä on tarkempi tutustuminen Esseniin sekä viimeisten matka-aikataulujen selvittämistä.

Finland - here we come!

28.5.2009

Koska saimme eilen kierreltyä Amsterdamin aika hyvin, päätimme suunnata tänään kohti Rotterdamia. Kaupunki sijaitsi tunnin junamatkan päässä eikä matkalle tarvinnut paikkavarauksiakaan.

Rotterdamissa ennakkoluulot ja stereotypiat Hollannista saivat kyytiä. Paikka oli täydellinen vastakohta Amsterdamille. Marijuanaa tai prostituutiota ei näkynyt missään vaan tilalla olivat modernit pilvenpiirtäjät ja hieman Helsinkiä muistuttava liikekeskusta.

Lonely Planetin mukaan monet rotterdamilaiset eivät edes tunnusta Amsterdamin olemassaoloa ja se näkyi: missään ei sanallakaan viitattu tai mainittu Amsterdamia. "Synnin, pahuuden ja hektisyyden poissaolo" sai meidät aluksi hämillemme. Jopa niin hämilleen, että minä kompastuin ensimmäiseksi Rotterdamiin päästyämme turvalleen maahan pitkin pituuttani :D Noh, ehkä katutyömaalla oli asian kanssa tekemistä. Joka tapauksessa, matka jatkui kohti turisti-infoa, josta haimme kapungin kartan tulevaa tutustumisretkeä silmällä pitäen.

Kiertelimme pari tuntia kaupungin kaduilla. Erityisesti Rotterdamin satama-alue oli mielenkiintoista seutua. Siellä oli eräänlainen kuuluisuuksien kädenjälkigalleria ( walk of fame). Siellä sitä tallottiin mm. Bon Jovin, Tina Turnerin, Tom Jonesin, Julio Iglesiaksen jne jalan ja kädenjälkiä pitkin.

Kävimme syömässä paikallisten omistamassa kebab-ravintolassa sillä vaihtoehtona olisi ollut joku Rotterdamin sadoista McDonald´seista. Teimme ennen reissuun lähtöä sopimuksen, että tällä reissulla ei mäkkärissä tai missään muussakaan amerikkalaisketjun ravintolassa syödä. Sopimus on ainakin tähän asti pitänyt kutinsa ;)

Rotterdamin viimeisenä ällistyksenä ihmettelimme paikallisten arkkitehtien taidonnäytteitä. Taiteilijat olivat suunnitelleet kuution muotoisia kerrostaloja vieri viereen. Tuntui, kuin talot olisivat kaatuneet päälle. Mutta hienojahan ne olivat!

Kaupungin suhasi kuitenkin aika nopeasti läpi, joten päätimme palata ensimmäisellä iltapäiväjunalla Amsterdamiin.

Back in A-DAM

Damissa kävimme aluksi lautta-ajelulla. Ajelu kesti noin 1:30 min suuntaan ja kyyti oli erittäin tasaista :D Eksyimme siis paikallisten kovasti käyttämään ilmaiseen lauttaan, joka vei meidät juna-aseman vastapuoleiselle saarelle josta löytyi pieni kylä. Kylä oli todella pieni ja parilla silmäyksellä nähty, joten palasimme seuraavalla lautalla takaisin "mantereelle". Voihan se olla, että syvemmällä saaressa olisi löytynyt jotain mielenkiintoista.

Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Punaisten lyhtyjen kadulta löytynyttä kattavaa tietopankkia marijuanan käytöstä ja kasvatuksesta. Itseään Cannabis Collegeksi nimittävä paikka oli kunnon arkisto. Lue- itse-tietoa oli hyllyt täynnä ja tarjolla oli myös käynti suureen puskatarhaan, jossa kukka kasvaa. Tieto oli mielenkiintoista ja opettavaista, mutta puutarhakierroksen jätimme suosiolla väliin.

Oppitunnin jälkeen kiertelimme kaupungilla ja fiilistelimme eurovaalitunnelmaa Damin aukiolla oli vaalijuhlat meneillään ja musiikki sekä poliittiset puheet raikasivat. Mutta koska emme juurikaan tunne politiiikka, jatkoimme matkaa saman tien  kohti seksimuseota. Kolmen euron pääsymaksulla nähtävää riitti kylläkseen. Osassa museota näki jotain, mitä ei ehkä olisi välttämättä halunnut...Mutta tulipahan käytyä. Museo koostui valokuvista, esineistä, tietoiskuista ja vahanukeista.

Seksistä puheen ollen. Amsterdamissa toimii erityinen condomeria-liike, joka myy kaiken kokoisia ja näköisiä (ja makuisia) suojia suht. huokeaan hintaan. Jopa Lonely Planetissa mainittu liike löytyi sattumalta kaupunkia kierreltäessä ja pitihän sekin tietty koluta läpi :D

Huomenna edessä on aikainen herätys (chec-outti hostellista on 10.00) ja siitä sitten juna-asemalle ihmettelemään. Juna Esseniin lähtee 12.30 ja matka kestää n. 3,5 tuntia. Edessä siis reissun (toka)vika etappi.

27.5.2009

Heräsimme aamulla jälleen hyvissä ajoin, mutta myöhemmin kuin koskaan (lue: herättiin 8.30). Liikkeelle päästyämme kävimme noukkimassa aamupalaa paikallisesta superhypermarketista. Aamiainen nautittiin joen varrella. Romanttinen aamupalahetki siis...taino valtava siivouskone tuhersi katua taustalla ja pulut pitivät seuraa. Aurinko paistoi kuitenkin. :D

Ensialkuun kävimme Amsterdamin kauniilla juna-asemalla jonottamassa tietoja tulevia junamatkoja varten. Ensin jonotimme pääsyä infoon, joka pyysi meitä jonottamaan asiakaspalveluun. Asiakaspalvelija sanoi, ettei teidän olisi tarvinnut jonottaa.

Kysyimme lähinnä mitä maksaa inter-reilaajalta päiväretki Rotterdamiin ja milloin sinne menee junia. Vastaus: ei maksa mitään ja juna kulkee viidentoista minuutin välein. Kysyimme juna-yhteyttä myös perjantaille Essenin junaan. Vastaus: ei maksa mitään ja juna kulkee tunnin välein. Tärkeä reissu siis. Sama tieto löytyi juna-aseman koneelta netistä jo aikaisemmin, mutta interreilaajien paikkavarauksista kone ei antanut tietoja.

Jonottamisen jälkeen kiertelimme Damin katuja. Samu innostui shoppailemaan ja mukaan tarttui pari paitaa ja lasti paikallisia dutch-fries RANSKALAISIA perunoita.

Shoppailun jälkeen kävimme hostellissa ja painoimme paikalliselle kirpputorille tekemään löytöjä. Minä erityisesti olin ihan pähkinöinä alueesta. Erikoisin löytö oli Suomen armeijan vanhat leipälaukut ja kaasunaamarit. Kova sana Hollannissa kuulemma.

Eräät kirpparimyyjät harrastivat erikoista toimintaa: Turisteille oli omat hinnat samoista tavaroista kuin paikallisille. Pyysivät meiltä 10e, kun samaa tuotetta tyrkytettiin paikalliselle 5eurolla. Kirpparilta ei irronnut siis mitään. Jatkoimme matkaa red light districtille. Kello oli tosin vasta iltapäivän puolella.

Punaisten lyhtyjen katu vaikutti päiväsaikaan aivan normaalilta naapurustolta. Illalla meno oli jotain aivan muuta: katu todella loisti punaisessa asussaan ja miehet (ja naiset) kiertelivät katua ikkunoiden tarjontaa vertaillen. Vaaralliselta alue ei vaikuttanut, lähinnä omalaatuiselta...

Tämän jälkeen kiertelimme lisää kaupunkia, jossa riittää paljon tutkittavaa. Giftshop-kaupoistakin voi löytää paljon mielenkiintoista sälää, vaikka ne ovatkin suurimmaksi osaksi turistiroinaa täynnä.

Huomenna menemme siis junalla päiväksi Rotterdamiin ja palaamme illalla A-damiin viimeiseksi yöksi. Siitä matka siis Esseniin, jossa viimeinen etappi-etappi ystävämme luona.

Nyt saimme vihdoin päiviteltyä blogia ajantasalle. Matkan varrella on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista ja tässä vain tiivistetysti matkan pääkohdat.

Edessä on vielä viikon verran junailua Euroopan raiteilla. Loppumatkasta pääsemme internetin äären huomattavasti useammin ja pystymme päivittämään blogiakin tiuhempaan. Harmi, että siihen ei ole koko matkan ajan ollut mahdollisuutta. Mutta parempi myöhään kun ei koskaan ;)

Jeps, nyt lähdemme tallaamaan kohti Brysselin keskustaa ja tunnustelemaan Euroopan Unionin ydinaluetta pienessä aamusateessa.

Terkuin

Satu ja Samu

25.5.2009

Saavuimme kello 17 aikoihin helteiseen Brysseliin. Matkaa taustalla oli reilut 7 tuntia. Perille päästyämme etsimme ensinnäkin asemalta infopistettä ja karttaa noin 30 minuuttia tuloksetta. Brysselin keskusaseman kyltitys oli todella hämmentävä: infopisteen nuolia seuraamalla kävelimme vain ympäri asemarakennusta vailla päämäärää, sillä infopistettä ei löytynyt ei sitten mistään. Niinpä jätimme etsimisen sikseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa aivan aseman lähellä sijaitsevasta keskustasta. Karttakin löytyi lopulta, erään hotelliketjun aulasta.

Päivälliseksi nautimme kanahöysteiset jättipatongit helteisen Brysselin ilta-auringossa katuterassin hulinassa. Setin jälkeen oli energiaa etsiä kartan avulla majapaikkaamme kaupungin toiselta laidalta.

Virheistä oppineena ymmärsimme jättää painavimmat tavarat eli rinkat säilytykseen Brysselin pääjuna-aseman tallelokeroon. Yhtä yötä varten ei paljoa tarvitse ja tallelokeroon sai jättää tavaraa 24 tunniksi vain neljän euron hintaan. Kannattava ratkaisu, sanoisin.

Majapaikka löytyi helposti kartan avulla. Matka kulki ohi Suomen suurlähetystön, afrikkalaisen naapuruston (alueella asuu vain afrikkalaisia maahanmuuttajia) ja kauniin viheralueen. Perillä meitä odotti iloinen romanialaiskaksikko. Nuoripari osoittautui mukavaksi ja varsin puheliaaksi kaksikoksi.

Suihkun ja pienen hengähdyksen jälkeen teimme pienen kävelyreissun Brysselin ytimeen. Opastetun kierroksen päätteeksi pysähdyimme paikalliseen pubiin maistamaan belgialaista olutta ja citrushedelmämehua. Maistui jälleen. Belgialainen olut on vahvaa ja siksi sitä tulee lasiin vain hilaus. Ihan fiksua.

Retkeilyn jälkeen maistui uni. Huomenna matka jatkuu Amsterdamia kohti!

22.5-25.52009

Saavuimme 22.5. Müncheniin iltapäivällä n. 5 tunnin junamatkan jälkeen. Suuren suuren suuren suuren juna-aseman laiturilla meitä odotti kaksi suomalaisrouvaa. Toinen heistä oli Satun sukua, jonne majoittauduimme kolmeksi seuraavaksi yöksi. Ensimmäisenä kaksikko vei meidät katselemaan Münchenin keskustaa ja tarkemmin sanottuna oluelle. Kaupunki on täynnä Biergarteneita eli oluttarhoja. Kyseessä ei suinkaan ole suomalaistyyppinen terassialue vaan todella valtavan kokoinen olutmaailma! :D Tarjoilijat ovat pukeutuneet bayerilaisittain runsashelmaisiin mekkoihin ja esiliinoihin, ja jos jossaon soi bayerilainen musiikki, on bändin pojilla tyypillisesti päällää henkselein varustetut polvihousut, polvisukat ja valkoinen kauluspaita rennosti pari ylintä nappia rempallaan.

Oluen jälkeen menimme HOFFBRÄUHAUSENin (joka sekin kuuluisa oluttarha, tosin me kävimme siellä vain WC:ssä :) kautta kotiin paikallisella metrolla eli S-bahnilla. Julkinen liikenne on muuten täällä todella laajalle levittäytynyttä.

Toinen aamu Saksassa valkeni kuumana ja aurinkoisena. Kävimme katsomassa Satun serkkuja aamupäivällä. Nautimme todella hyvää brasilialais-marokkolaista ruokaa ja nautimme helteestä. Samun flunssa paheni pari astetta päivän aikana.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa Münchenin olympiakylään. Kiipesimme (hissillä) aluksi näköalatorniin (180m), josta näki koko kaupungin. Kurkistimme olympiakylän nähtävyydet myös maan tasalta.

Matka jatkui keskustan liepeille kuuluisaan Englisher Garteniin. Siellä ihailimme afrikkalais-saksalaista rumpushowta ja kiertelimme ympäri valtavaa puistoaluetta. Rumpupojilla oli todellakin rytmi veressä. Musiikkikokemuksen jälkeen menimme saksalaiseen tapaan oluelle. Paikka oli tällä kertaa Kiinalaisen tornin oluttarha. Samu maistoi tarhassa bratwurstia ja Satulle maittoi Bretzel (= suolarinkeli).

Ydinkeskustaan ei lauantaina uskaltanut mennä, koska Münchenissä oli hulinaviikonloppu. 3 jalkapallo-ottelua sekä 2 mielenosoitusta (nazimielenosoitus ja vastamielenosoitus). Keskustassa oli lisäksi 1400 poliisia valvomassa turvallisuutta.

Sunnuntaina kävimme kiertelemässä Münchenin ydinkeskustaa, joka oli pyhäpäivän vuoksi todella hiljainen. Sää ei ollut paras mahdollinen. Painostava ukkoskeli teki hengityksen vaikeaksi ja kävelyn raskaaksi. Lääke löytyi jälleen oluttarhasta. Samulle tumma ja vaalea puolen litran tuoppi (=1l) ja meille suomituristeille kyytipojaksi maistui Bayerilainen erikoisuus: valkomakkara. Makuelämys oli miellyttävä kaikkine erikoissinappeineen. Saksa on todellinen oluen ja oikean makkaran maa!! :)

Pysähdyksen jälkeen kuuntelimme hetken saksalaista katu-sinfoniaorkesteria. Todella taitavia veikkoja. Keskustasta jatkoimme metrolla kotiin päivälliselle. Tarjolla oli todella herkullista hirssilaatikkoa!  Illalla menimme vielä takaisin kaupounkiin fiilistelemään Münchenin viimeisiä tunnelmia. Matka jatkui seuraavana päivänä kohti Belgiaa ja Brysseliä, josta löysimme couchsurfing majapaikan yhdeksi yöksi.

40 minuutin myöhästyksen jälkeen saavuimme vihdoin iltahämärässä Zugin juna-asemalle. Siellä meitä odotti Samun sukulaisperhe, joka otti meidät hymyssä suin ja avosylin vastaan!

Ensimmäinen ilta Sveitsissä hurahti maukasta kotiruokaa nauttiessa (perinteistä jauhelihakastiketta ja perunoita, NAM!), pyykkipussia täyttäessä ja toisiimme tutustuessa. Pitkän matkapäivän päätteeksi kuuma suihku, uni ja puhtaat lakanat leveässä luksussängyssä maittoivat molemmille.

Perheen miehet lähtivät aamusta kouluun ja töihin ja me menimme perheen äidin kanssa pyykkituvan kautta rannalle. Samu pääsi vihdoin pitkän odottelun jälkeen uimaan ja heittämään talviturkin. Veden lämpötila oli noin 18 astetta.

Rantalöhöilyä seurasi lounashetki kotona, jonka jälkeen tutustuimme hetken kaupunkiin ja teimme pitstopin ruokakaupassa. Sitten suuntasimmekin kohti Zürichin lentokenttää, jonne pudotimme toisen perheen pojista. Määränpäänä hänellä Suomi - Finland. Paluumatkalla takaisin Zugiin kurskistimme erään suomalaiskuuluisuuden majapaikan aivan Zugin lähiseudulla.

Illalla kävimme paikallisessa pizzeriassa nauttimassa maukasta illallista leppoisassa iltahelteessä. Kotiin palattuamme kurvasimme suihkun kautta petiin, koska alkoi olla jo todella myöhä.

Helluntaipäivä alkoi aurinkoisena ja paahtavan kuumana. Aamupalan jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungin keskustaa, jossa oli suuri määrä ihmisiä nauttimassa aurinkoisesta hellepäivästä. Kiertelyn jälkeen suuntasimme kohti rantaa, jossa vietimme valta-osan päivästä. Minäkin heitin vihdoin itseni järveen ja sinne jäi monen vuoden talviturkit!! :) Veden lämpötila oli jälleen noin 18 astetta.

Päivän mittaan otimme aurinkoa, pelailimme Unoa ja käräytimme nahkojamme. Piknik-lounaan ja rentouttavan rantapäivän jälkeen suuntasimme kohti kotia. Päivällisen jälkeen vietimme leppoisaa koti-iltaa ja kuuntelimme Suomi-musiikkia. Saimme muuten lukea viikon Hesaritkin ja syödä RUISLEIPÄÄ!!! Luksusta.

Perjantai-aamuna Samu heräsi hieman flunssaisen oloisena, mutta siihen lienee syynä läpi yön avoinna ollut ikkuna. Puolilta päivin matka jatkui junalla kohti Zürichiä ja sieltä edelleen kohti Müncheniä.

Rakas blogi,

heräsimme aamulla jo ennen herätyskelloa, pakkasimme rinkat, söimme ampparit ja kävelimme Rooman aamupaahteessa kohti juna-asemaa. Tähän asti kaikki sujui kuin rasvattu.

Juna ja laituri löytyivät ongelmitta, mutta epäilyksemme heräsivät kun juna ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti. Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että juna Roomaasta Milanoon oli 20 minuuttia myöhässä. Meitä matkustajia ei vain muistettu informoida asiasta.

Juna lähti lopulta liikkeelle ja edessä oli reilun kuuden tunnin istumalihastreeni. Samu torkkui vain hetken, mutta Satu veti zetaa ainakin kolme tuntia ("laita siihen, et ei pitäny Samulle seuraa..":).

Milanossa meitä häkellytti kolossaalinen asema-rakennus. Paikka oli kuin linna ja odotussali kuin sen kirkko. Mielenkiintoista arkkitehtuuria kerrassaan. Meillä oli etukäteen tiedossa parin tunnin odottelu ennen jatkoyhteyttä, mutta eihän se aivan niin helposti käynyt.

Zugin junaa ei näkynyt yhdelläkään aikataulunäytöllä ja meillä oli kädessämme lippu, josta olimme maksaneet 20 euroa. Aseman lippupisteeltä ei saanut asianmukaista asiakaspalvelua eikä suostuttu auttamaan saatikka puhumaan englantia. Junan lähtöön oli aikaa enää kymmenkunta minuuttia kun vihdoin löysimme asemalta konnarin, joka opasti meitä customer care -centeriin. Siellä jonotimme palvelua hermot päristen. Kun vihdoin saimme vuoron tiskille, kävi ilmi että muutkin matkustajat ihmettelivät saman junan kohtaloa. Asiakaspalvelu oli edelleen todella surkeaa....Apua saatiin vasta viiden välikäden ja kyllästyneiden asemaihmisten jälkeen.

Eli homman nimi oli tämä: juna Milanosta ZÜRICHIIN oli puoli tuntia myöhässä ja koska kyseessä oli Sveitsin rautateiden juna, ei italiaanot näytteet junan tietoja heidän aikataulunäytöillään. Lopulta infotiskin näyttötalululle välähti teksti Zürich, bin 7. Aikaa junan lähtöön tässä vaiheessa oli noin 2 minuuttia. Niinpä reippailimme laiturille ja rynnimme suoraan junaan. Juna lähti liikkeelle noin 40 minuuttia aikataulusta jäljessä.

Pääsimme kuitenkin lopulta Zuggiin. Junasta löytyi mukavia ihmisiä. Australialainen viuluntekijä ja Zurichilainen lentokenttätyöntekijä. Matka sujui rattoisasti alun ongelmista huolimatta. Loppuaika Zugissa olikin parempaa kuin olisimme ikinä voineet odottaa.

18.5.2009

Tänään kiersimme kaupunkia kävellen ja metron avulla. Metro osoittautui todella suppeaksi verrattuna kaupungin kokoon. Ydinkeskustaan sillä ei päässyt, mutta siitä oli kuitenkin hyötyä nähtävyyksien metsästyksessä. Päivälippu oli edullinen (4euroa/24h), joten sen osti mielellään.

Ensimmäinen metro-kokemus oli shokeeraava. Kun saavuimme metrotunneliin, ihmisiä oli kuin Tokion keskustassa pahimpaan ruuhka-aikaan. Emme edes mahtuneet ensimmäiseen vaunuun sisään, koska sakkia oli niin paljon. Metrot vaikuttivat todella nuhjuisilta ja vaarallisilta. Seuraava metro osoittautui kuitenkin paremmaksi ja mahduimme ongelmitta kyytiin.

Päivä käynnistyi tutustumisella Rooman Colosseumiin heti aamusta, jolloin paikalla ei ollut vielä jonoja. Paikkaan oli muutenkin hauska tutustua aamulla, kun oli viileää eikä turistiryhmät olleet vielä löytäneet areenaa. Kierrokseen kuului myös pyrähdys Roman Forum:illa, Palatinolla ja Mostralla. Colosseum oli todella vaikuttava näky vaikka tuntuikin pienemmältä kuin mitä kuvien perusteella olimme kuvitelleet.

Colosseumin jälkeen kävimme hakemassa päivän aterian supermarketista. Satulle salaatti, Samulle pizza ja maistuivat eräässä Rooman puistossa. Istumapaikkaa oli vaikea löytää, sillä paikka oli kuin muumilaakso: alkoholisoituneita ja kodittomia ihmisiä oli todella paljon ja tuntui, että kaikki Italian laitapuolenkulkijat olivat kerääntyneet samaan puistoon. Lopulta kuitenkin löysimme pienen haeskelun jälkeen rauhaisemman picnic-paikan.

Aterian jälkeen otimme metron Vatikaaniin (rajanylitys). Tutustuimme Paavin tonttiin ja olihan se aika vaikuttavan oloinen paikka sekin. Visiitti Vatikaanissa osoitti uskonnon tärkeyden Rooman alueella.

Vatikaanista tulimme hostelliin päikkäreille. 45 asteen kuumuus ja koko päivän kävely vetää puhdin pois kovemmastakin pariskunnasta.

Päikkäreiden jälkeen jatkui alueiden kartoittaminen. Roomassa on paljon egyptiläishenkisiä taideteoksia.

Koska päivä oli todella hellepitoinen, nahkamme kärsivät pienoisesta kärähtämisestä. Ehkä sitä aurinkovoidetta voisi levitellä iholleen ennen sinne auringonvaloon menemistä :). Helle pistää myös nopeasti väsyttämään ja heikottamaan, joten vettä kului päivän aikana litroittain.

Seuraavana päivänä matka jatkui ZUG:iin Sveitsiin. Edessä oli reilut 10 tuntia junailua, joten istumalihakset joutuisivat koetukselle.

Söimme tänään maistuvan aamupalan eli kolmen euron täytetyt patongit Firenzen keskustassa keskellä hillitöntä puluparvea. Aamutuimaan supermarketit eivät sunnuntain kunniaksi olleet auki, joten jouduimme jälleen maksamaan hieman ekstraa paikalliselle kahvilalle. NOmutta, aamupala oli täyttävä ja TODeLLA maukas. Eikä se hintakaan lopulta niin kova ollut ;) Meinaa iskeä nuukailusyndrooma...

Junamatka Roomaan oli mielekäs. Torkuimme omassa looshissa n. 2,5/4 h. Ilmastointi oli tuju, mutta Rooman kuumuus yllätti kylmään tottuneet suomalaiset. Lämpöä oli valehtelematta n. 35 varjossa ja noin10 lisää paahteessa. Roomaan sopisi erittäin hyvin iso hiekkaranta.

Matka hostellille taittui kävellen, koska se sijaitsi ihan juna-aeman lähettyvillä. Hostelliin emme kuitenkaan päässeet heti sisään, koska olimme ilmoittaneet tulevamme klo 21 ja kello oli vasta 14 päivällä. Parin puhelinsoiton jälkeen hostellin omistaja tyttöystävineen saapui chekkaamaan meidät sisään. Omistaja tiesi heti Suomen, sillä hän oli käynyt Turussa ja Tampereella. Hän pelaa aktiivisesti uhkapelejä suomalaisesta jalkapallosta. Mies tuntui tietävän suomifutiksesta enemmän kuin me. Viva FC LAHTI.

Hostelli osoittautui jälleen 10 tähden paikaksi. Yön hinta oli vain 10e/hlö ja sijainti, palvelu, turvallisuus, yms. olivat huippuluokkaa.

Jätimme rinkat hostelliin ja lähdimme kevyessä varustuksessa kartoittamaan Roomaa kävellen. Löysimme Colosseumille, mutta emme menneet vielä sisään, koska jätimme moisen herkun seuraavalle päivälle. Kiertelimme Colosseumin lähimestoilla hetken ja suuntasimme takaisin hostelliin kuumuuden uuvuttamina. (Kun ulkona on noin 45 hellettä ei kävelykunto ole yllättäen aivan sama kuin alemmissa lämpötiloissa)

Lepäsimme hetken hostellissa ja joimme omistajan tarjoamat kahvit. Sitten kävimme asemalla hankkimassa liput tulevalle Zugin matkalle. Välilasku oli tuolla välillä Milanossa.

Takaisin hostellissa tapasimme tällä kertaa erittäin mukavan jenkkipariskunnan. Pari oli Wisconsinista läheltä Milwaukeen kaupunkia. He antoivat vinkkejä USA:n valloittamiseen autolla (Road-trip coast 2 coast 2010?).

Hostellin omistajaa oli lykästänyt jalkapallo-vedonlyönnissä (kiitos Rops, Mypa, HJK..) kyseisenä iltana ja niinpä hän tarjosi meille pari kierrosta kantapubissaan. Kierrokseen kuului olutta, pizzaa, kahvia, suklaata ja party party, disco disco-meininkiä (mies on kuin Zohan jos olette elokuvan nähneet). Me jatkoimme jenkkipariskunnan kanssa hostelliin kun omistajapariskunta jatkoi partyjään toisaalla.

Hotellihuoneessa oli illallakin todella eksoottinen lämpötila joten nukuimme ikkunat wide open. Aamulla se sitten kostautui  kurkkuna mutta eipä tuo menoa haitannut! :)