Matkustusta Lonely Planetin ulkopuolella...

Saavuimme eilen Esseniin puoli neljän maissa. Essen on kaupunki, jota ei LP-matkaoppaassamme ole mainittu mutta paikka on kuitenkin viehättävä, vihreä ja näkemisen arvoinen. Eihän se lounarikaan kaikkea kata :D ja pienemmät paikat ovat useimmiten huomattavasti mielenkiintoisempia kohteita, kuin kyseisessä opuksessa mainitut suurkaupungit. Sen olemme tällä reissulla todenneet!

Päivä alkoi Amsterdamin juna-asemalta. Chekkauduimme ulos hostellista kymmenen maissa ja reippailimme juna-asemalle. Odottelimme junaamme siellä n. 2,5 h, koska rinkkojen kanssa ei jaksanut lähteä enää keskustaan pyörimään ja turvalockkerit olivat todella tyyriitä (lähes 10 euroa parin tunnin säilytyksestä tuntui kohtuuttomalta - käytimme rahan mieluummin matkaeväisiin). Amsterdam Centraalissa oli hauska piirre: vain 1.luokan matkustajille on kunnollinen odotuslounge pehmeine tuoleineen ja kahvikoneineen. Kakkosluokkalaiset ja muu matkustusväki sai odottaa kyytejään raiteiden rautapenkeillä. Kaikilla muilla asemilla, joissa olemme vierailleet ja joissa on ollut erilliset odotushallit, ovat tilat olleet kaikille avoimia.

Esseniin juna saapui hieman aikataulusta myöhässä. Hetken sekoilun jälkeen löysimme ystävämme Ingon aseman hulinasta. Ingo vei meidät kirjaston kautta kotiinsa hengähtämään. Hetken istuttuamme, suuntasimme nokan kohti kaunista ja suurta puistoaluetta Essenin sydämessä.

Puistossa lueskelimme kirjoja ja lehtiä, chillailimme, heitimme frisbeetä ja nautimme jäätelöstä kauniissa ja lämpöisessä ilta-auringossa. Rentoutumisen jälkeen teimme pienen kävelylenkin puistossa.

Puistoilun jälkeen palasimme kotiin, söimme ja otimme skypellä ja web-kameralla yhteyttä Suomeen. Hyvä ystävämme näkyi, kuului ja piti meille ruokaseuraa Ingon valmistama ruoka oli muuten viiden michelin-tähden arvoista gourmet-pinaatti-pasta-laatikkoa. Nam nam nam Nam.

Maistuvan päivällisen jälkeen maistui kuuma suihku ja kunnon yöunet. Tänään edessä on tarkempi tutustuminen Esseniin sekä viimeisten matka-aikataulujen selvittämistä.

Finland - here we come!

Rotterdam = jotain aivan muuta

28.5.2009

Koska saimme eilen kierreltyä Amsterdamin aika hyvin, päätimme suunnata tänään kohti Rotterdamia. Kaupunki sijaitsi tunnin junamatkan päässä eikä matkalle tarvinnut paikkavarauksiakaan.

Rotterdamissa ennakkoluulot ja stereotypiat Hollannista saivat kyytiä. Paikka oli täydellinen vastakohta Amsterdamille. Marijuanaa tai prostituutiota ei näkynyt missään vaan tilalla olivat modernit pilvenpiirtäjät ja hieman Helsinkiä muistuttava liikekeskusta.

Lonely Planetin mukaan monet rotterdamilaiset eivät edes tunnusta Amsterdamin olemassaoloa ja se näkyi: missään ei sanallakaan viitattu tai mainittu Amsterdamia. "Synnin, pahuuden ja hektisyyden poissaolo" sai meidät aluksi hämillemme. Jopa niin hämilleen, että minä kompastuin ensimmäiseksi Rotterdamiin päästyämme turvalleen maahan pitkin pituuttani :D Noh, ehkä katutyömaalla oli asian kanssa tekemistä. Joka tapauksessa, matka jatkui kohti turisti-infoa, josta haimme kapungin kartan tulevaa tutustumisretkeä silmällä pitäen.

Kiertelimme pari tuntia kaupungin kaduilla. Erityisesti Rotterdamin satama-alue oli mielenkiintoista seutua. Siellä oli eräänlainen kuuluisuuksien kädenjälkigalleria ( walk of fame). Siellä sitä tallottiin mm. Bon Jovin, Tina Turnerin, Tom Jonesin, Julio Iglesiaksen jne jalan ja kädenjälkiä pitkin.

Kävimme syömässä paikallisten omistamassa kebab-ravintolassa sillä vaihtoehtona olisi ollut joku Rotterdamin sadoista McDonald´seista. Teimme ennen reissuun lähtöä sopimuksen, että tällä reissulla ei mäkkärissä tai missään muussakaan amerikkalaisketjun ravintolassa syödä. Sopimus on ainakin tähän asti pitänyt kutinsa ;)

Rotterdamin viimeisenä ällistyksenä ihmettelimme paikallisten arkkitehtien taidonnäytteitä. Taiteilijat olivat suunnitelleet kuution muotoisia kerrostaloja vieri viereen. Tuntui, kuin talot olisivat kaatuneet päälle. Mutta hienojahan ne olivat!

Kaupungin suhasi kuitenkin aika nopeasti läpi, joten päätimme palata ensimmäisellä iltapäiväjunalla Amsterdamiin.

Back in A-DAM

Damissa kävimme aluksi lautta-ajelulla. Ajelu kesti noin 1:30 min suuntaan ja kyyti oli erittäin tasaista :D Eksyimme siis paikallisten kovasti käyttämään ilmaiseen lauttaan, joka vei meidät juna-aseman vastapuoleiselle saarelle josta löytyi pieni kylä. Kylä oli todella pieni ja parilla silmäyksellä nähty, joten palasimme seuraavalla lautalla takaisin "mantereelle". Voihan se olla, että syvemmällä saaressa olisi löytynyt jotain mielenkiintoista.

Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Punaisten lyhtyjen kadulta löytynyttä kattavaa tietopankkia marijuanan käytöstä ja kasvatuksesta. Itseään Cannabis Collegeksi nimittävä paikka oli kunnon arkisto. Lue- itse-tietoa oli hyllyt täynnä ja tarjolla oli myös käynti suureen puskatarhaan, jossa kukka kasvaa. Tieto oli mielenkiintoista ja opettavaista, mutta puutarhakierroksen jätimme suosiolla väliin.

Oppitunnin jälkeen kiertelimme kaupungilla ja fiilistelimme eurovaalitunnelmaa Damin aukiolla oli vaalijuhlat meneillään ja musiikki sekä poliittiset puheet raikasivat. Mutta koska emme juurikaan tunne politiiikka, jatkoimme matkaa saman tien  kohti seksimuseota. Kolmen euron pääsymaksulla nähtävää riitti kylläkseen. Osassa museota näki jotain, mitä ei ehkä olisi välttämättä halunnut...Mutta tulipahan käytyä. Museo koostui valokuvista, esineistä, tietoiskuista ja vahanukeista.

Seksistä puheen ollen. Amsterdamissa toimii erityinen condomeria-liike, joka myy kaiken kokoisia ja näköisiä (ja makuisia) suojia suht. huokeaan hintaan. Jopa Lonely Planetissa mainittu liike löytyi sattumalta kaupunkia kierreltäessä ja pitihän sekin tietty koluta läpi :D

Huomenna edessä on aikainen herätys (chec-outti hostellista on 10.00) ja siitä sitten juna-asemalle ihmettelemään. Juna Esseniin lähtee 12.30 ja matka kestää n. 3,5 tuntia. Edessä siis reissun (toka)vika etappi.

I AM STERDAM!

27.5.2009

Heräsimme aamulla jälleen hyvissä ajoin, mutta myöhemmin kuin koskaan (lue: herättiin 8.30). Liikkeelle päästyämme kävimme noukkimassa aamupalaa paikallisesta superhypermarketista. Aamiainen nautittiin joen varrella. Romanttinen aamupalahetki siis...taino valtava siivouskone tuhersi katua taustalla ja pulut pitivät seuraa. Aurinko paistoi kuitenkin. :D

Ensialkuun kävimme Amsterdamin kauniilla juna-asemalla jonottamassa tietoja tulevia junamatkoja varten. Ensin jonotimme pääsyä infoon, joka pyysi meitä jonottamaan asiakaspalveluun. Asiakaspalvelija sanoi, ettei teidän olisi tarvinnut jonottaa.

Kysyimme lähinnä mitä maksaa inter-reilaajalta päiväretki Rotterdamiin ja milloin sinne menee junia. Vastaus: ei maksa mitään ja juna kulkee viidentoista minuutin välein. Kysyimme juna-yhteyttä myös perjantaille Essenin junaan. Vastaus: ei maksa mitään ja juna kulkee tunnin välein. Tärkeä reissu siis. Sama tieto löytyi juna-aseman koneelta netistä jo aikaisemmin, mutta interreilaajien paikkavarauksista kone ei antanut tietoja.

Jonottamisen jälkeen kiertelimme Damin katuja. Samu innostui shoppailemaan ja mukaan tarttui pari paitaa ja lasti paikallisia dutch-fries RANSKALAISIA perunoita.

Shoppailun jälkeen kävimme hostellissa ja painoimme paikalliselle kirpputorille tekemään löytöjä. Minä erityisesti olin ihan pähkinöinä alueesta. Erikoisin löytö oli Suomen armeijan vanhat leipälaukut ja kaasunaamarit. Kova sana Hollannissa kuulemma.

Eräät kirpparimyyjät harrastivat erikoista toimintaa: Turisteille oli omat hinnat samoista tavaroista kuin paikallisille. Pyysivät meiltä 10e, kun samaa tuotetta tyrkytettiin paikalliselle 5eurolla. Kirpparilta ei irronnut siis mitään. Jatkoimme matkaa red light districtille. Kello oli tosin vasta iltapäivän puolella.

Punaisten lyhtyjen katu vaikutti päiväsaikaan aivan normaalilta naapurustolta. Illalla meno oli jotain aivan muuta: katu todella loisti punaisessa asussaan ja miehet (ja naiset) kiertelivät katua ikkunoiden tarjontaa vertaillen. Vaaralliselta alue ei vaikuttanut, lähinnä omalaatuiselta...

Tämän jälkeen kiertelimme lisää kaupunkia, jossa riittää paljon tutkittavaa. Giftshop-kaupoistakin voi löytää paljon mielenkiintoista sälää, vaikka ne ovatkin suurimmaksi osaksi turistiroinaa täynnä.

Huomenna menemme siis junalla päiväksi Rotterdamiin ja palaamme illalla A-damiin viimeiseksi yöksi. Siitä matka siis Esseniin, jossa viimeinen etappi-etappi ystävämme luona.

Arvoisat blogin lukijat!

Nyt saimme vihdoin päiviteltyä blogia ajantasalle. Matkan varrella on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista ja tässä vain tiivistetysti matkan pääkohdat.

Edessä on vielä viikon verran junailua Euroopan raiteilla. Loppumatkasta pääsemme internetin äären huomattavasti useammin ja pystymme päivittämään blogiakin tiuhempaan. Harmi, että siihen ei ole koko matkan ajan ollut mahdollisuutta. Mutta parempi myöhään kun ei koskaan ;)

Jeps, nyt lähdemme tallaamaan kohti Brysselin keskustaa ja tunnustelemaan Euroopan Unionin ydinaluetta pienessä aamusateessa.

Terkuin

Satu ja Samu

 

PÄÄ PYÖRÄLLÄ EUROOPAN PÄÄKAUPUNGISSA

25.5.2009

Saavuimme kello 17 aikoihin helteiseen Brysseliin. Matkaa taustalla oli reilut 7 tuntia. Perille päästyämme etsimme ensinnäkin asemalta infopistettä ja karttaa noin 30 minuuttia tuloksetta. Brysselin keskusaseman kyltitys oli todella hämmentävä: infopisteen nuolia seuraamalla kävelimme vain ympäri asemarakennusta vailla päämäärää, sillä infopistettä ei löytynyt ei sitten mistään. Niinpä jätimme etsimisen sikseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa aivan aseman lähellä sijaitsevasta keskustasta. Karttakin löytyi lopulta, erään hotelliketjun aulasta.

Päivälliseksi nautimme kanahöysteiset jättipatongit helteisen Brysselin ilta-auringossa katuterassin hulinassa. Setin jälkeen oli energiaa etsiä kartan avulla majapaikkaamme kaupungin toiselta laidalta.

Virheistä oppineena ymmärsimme jättää painavimmat tavarat eli rinkat säilytykseen Brysselin pääjuna-aseman tallelokeroon. Yhtä yötä varten ei paljoa tarvitse ja tallelokeroon sai jättää tavaraa 24 tunniksi vain neljän euron hintaan. Kannattava ratkaisu, sanoisin.

Majapaikka löytyi helposti kartan avulla. Matka kulki ohi Suomen suurlähetystön, afrikkalaisen naapuruston (alueella asuu vain afrikkalaisia maahanmuuttajia) ja kauniin viheralueen. Perillä meitä odotti iloinen romanialaiskaksikko. Nuoripari osoittautui mukavaksi ja varsin puheliaaksi kaksikoksi.

Suihkun ja pienen hengähdyksen jälkeen teimme pienen kävelyreissun Brysselin ytimeen. Opastetun kierroksen päätteeksi pysähdyimme paikalliseen pubiin maistamaan belgialaista olutta ja citrushedelmämehua. Maistui jälleen. Belgialainen olut on vahvaa ja siksi sitä tulee lasiin vain hilaus. Ihan fiksua.

Retkeilyn jälkeen maistui uni. Huomenna matka jatkuu Amsterdamia kohti!