19.5.2009 ROOMA-ZUG....tai niin luulimme :D

Rakas blogi,

heräsimme aamulla jo ennen herätyskelloa, pakkasimme rinkat, söimme ampparit ja kävelimme Rooman aamupaahteessa kohti juna-asemaa. Tähän asti kaikki sujui kuin rasvattu.

Juna ja laituri löytyivät ongelmitta, mutta epäilyksemme heräsivät kun juna ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti. Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että juna Roomaasta Milanoon oli 20 minuuttia myöhässä. Meitä matkustajia ei vain muistettu informoida asiasta.

Juna lähti lopulta liikkeelle ja edessä oli reilun kuuden tunnin istumalihastreeni. Samu torkkui vain hetken, mutta Satu veti zetaa ainakin kolme tuntia ("laita siihen, et ei pitäny Samulle seuraa..":).

Milanossa meitä häkellytti kolossaalinen asema-rakennus. Paikka oli kuin linna ja odotussali kuin sen kirkko. Mielenkiintoista arkkitehtuuria kerrassaan. Meillä oli etukäteen tiedossa parin tunnin odottelu ennen jatkoyhteyttä, mutta eihän se aivan niin helposti käynyt.

Zugin junaa ei näkynyt yhdelläkään aikataulunäytöllä ja meillä oli kädessämme lippu, josta olimme maksaneet 20 euroa. Aseman lippupisteeltä ei saanut asianmukaista asiakaspalvelua eikä suostuttu auttamaan saatikka puhumaan englantia. Junan lähtöön oli aikaa enää kymmenkunta minuuttia kun vihdoin löysimme asemalta konnarin, joka opasti meitä customer care -centeriin. Siellä jonotimme palvelua hermot päristen. Kun vihdoin saimme vuoron tiskille, kävi ilmi että muutkin matkustajat ihmettelivät saman junan kohtaloa. Asiakaspalvelu oli edelleen todella surkeaa....Apua saatiin vasta viiden välikäden ja kyllästyneiden asemaihmisten jälkeen.

Eli homman nimi oli tämä: juna Milanosta ZÜRICHIIN oli puoli tuntia myöhässä ja koska kyseessä oli Sveitsin rautateiden juna, ei italiaanot näytteet junan tietoja heidän aikataulunäytöillään. Lopulta infotiskin näyttötalululle välähti teksti Zürich, bin 7. Aikaa junan lähtöön tässä vaiheessa oli noin 2 minuuttia. Niinpä reippailimme laiturille ja rynnimme suoraan junaan. Juna lähti liikkeelle noin 40 minuuttia aikataulusta jäljessä.

Pääsimme kuitenkin lopulta Zuggiin. Junasta löytyi mukavia ihmisiä. Australialainen viuluntekijä ja Zurichilainen lentokenttätyöntekijä. Matka sujui rattoisasti alun ongelmista huolimatta. Loppuaika Zugissa olikin parempaa kuin olisimme ikinä voineet odottaa.